nainen ja lapsi tutkivat museon komponenttipeliä

Haluatko lasillisen tekniikkaa?

Tänä vuonna 50-vuotta täyttävä Tekniikan museo on aina elänyt ajassa, mutta vuosien varrella se on tullut entistä lähemmäksi tavallisten museokävijöiden elämää. Museon tärkeä tehtävä on auttaa ihmisiä ymmärtämään paitsi historiaa myös nykyisyyttä ja tulevaa: sitä, miten tekniikka näkyy heidän arjessaan.

Vesihana. Puhelin. Käytämme näitä esineitä lähes päivittäin, mutta harvempi pysähtyy miettimään tarkemmin niiden historiaa tai alkuperäistä käyttötarkoitusta. Tämä on tavallaan esineiden tarkoituskin, sanoo Tekniikan museon tuottaja Riina Linna.

– Monien esineiden käytön on tarkoitus olla niin helppoa, ettei niiden olemassaoloa välttämättä tiedosteta. Esineiden ja ilmiöiden välityksellä voidaan kuitenkin kertoa tärkeää tietoa siitä, miten nykyisyytemme ja tulevaisuutemme rakentuu.

Tekniikan museon tehtävänä on jo 50 vuoden ajan ollut kertoa kävijöilleen esineiden avulla, mitä kaikkea tekniikka voi olla ja mikä merkitys erilaisilla tekniikkaan liittyvillä esineillä ja ilmiöillä on elämässämme.

– Tekniikan rooli arjessamme on entistäkin korostuneempi ja tekniikka muokkaa elämäämme, työtämme, ympäristöämme ja tulevaisuuttamme. Teollisuus ja tekniikka ovat hyvinvointiyhteiskuntamme rakennuspalikoita. Alan historian tunteminen auttaa meitä suuntautumaan tulevaan, sillä näin voimme tunnistaa niitä jatkumoja ja murroksia, joiden keskellä elämme ja olemme eläneet, kertoo museonjohtaja Marjo Mikkola Tekniikan museon roolista yhteiskunnassamme.

Kun museo perustettiin vuonna 1969, taustalla oli alan ammattilaisten tarve ymmärtää omaa alaansa ja työtään. Vuosien varrella yleisöt ovat laventuneet ja kerronnan keinot muuttuneet. Nykyään museossa pidetään yhä tärkeämpänä osoittaa, ettei Tekniikan museon kokoelmia, näyttelyitä ja palveluita ole tarkoitettu vain asiantuntijoille.

– Tekniikan merkityksen ymmärtäminen ei ole olennaista vain tekniikan alan tai museoalan ammattilaisille. Meidän kaikkien on hyvä oivaltaa, miten tekniikka elää ja mihin kaikkeen se vaikuttaa, Linna pohtii.

 

Alkuaikoina museoesineet olivat näyttelytiloissa riveissä, ja niitä oli nykyistä enemmän esillä. Niiden sommitteluun ja jäsentämiseen ei ollut tarvetta, koska yleisöt olivat ennen kaikkea tekniikan alan ammattilaisia, jotka jo tunsivat näyttelyiden aiheet. Nykyään näyttelyt on järjestetty suurta yleisöä ajatellen, ja sommittelu auttaa ymmärtämään tarinoita esineiden taustalla. Ylimmässä kuvassa näkyy museon näyttelytilaa 70-luvulla, alemmassa kuvassa on näkymä 2017 avattuun Tekniikan maa -näyttelyyn.

Tarinoita, jotka koskettavat 

Riina Linnan mukaan museoiden yksi suurimmista anneista on se, että ne voivat tarjota ihmisille uutta ja yllättävää tietoa asioista, joita pidämme usein itsestäänselvyyksinä.

– Emme halua ainoastaan paikata tiedonpuutetta tai laajentaa Wikipedia-artikkeleita. Haluamme yllättää ja kertoa jotain sellaista, mitä ihmiset eivät ole välttämättä tulleet ajatelleeksi.
Hänen mukaansa paras palaute on sellainen, jossa vierailija kertoo löytäneensä johonkin tuttuun asiaan täysin uuden näkökulman. Esimerkkinä Linna mainitsee esikoululaiset, jotka ovat tajunneet evästauolla, että lasissa oleva vesi on puhdistettu tekniikan avulla.

– Olen kuullut eskarilaisen kysyvän kaveriltaan, haluaisiko tämä lasillisen tekniikkaa, Linna nauraa.

Esineiden kehitys ja käyttöönotto ovat myös tiiviisti sidoksissa siihen aikakauteen ja yhteiskuntaan, jossa niitä käytetään. Uraauurtavakin esine tarvitsee ympärilleen yhteiskunnan, jotta siitä tulee mielekäs ja merkityksellinen.

Matkapuhelin on hyvä esimerkki siitä, miten tekniikan avulla luodaan kulttuuria. Sen merkitys ei rajoitu ainoastaan kommunikointiin vaan sitä käytetään muun muassa sosiaalisten suhteiden ja identiteettien rakentamiseen.

Linna sanoo, että esineet harvoin syntyvät teknologia edellä vaan ne luodaan, koska niille löytyy tarve.

– Teknologian kehityksessä ei keskitytä laitteisiin, vaan ihmisten tarpeisiin. Tämä näkyy myös Tekniikan museon tavassa kertoa kokoelmien esineistä. Vierailijoiden ei tarvitse olla kiinnostuneita tekniikasta vaan ylipäätään elämästä, koska tekniikka on siinä tavalla tai toisella koko ajan läsnä.

Museolla on ollut alkuajoista asti tärkeä tehtävä auttaa lapsia ja nuoria ymmärtämään, missä kaikkialla tekniikkaa tarvitaan.

Museot tallentavat tulevaa 

Esineet eivät ole itsestäänselvyyksiä, ja Linnan mukaan ihmisten onkin tärkeä ymmärtää, mitä kaikkea on pitänyt tapahtua, että voimme elää kuten elämme nykyään.

– Tavoitteemme on, että etenkin lapset ja nuoret ymmärtävät teknologisen kehityksen kulkua. Elävä museo on ollut toimintamme keskiössä alusta asti. Museot ovat aina kokeneet, että juurten ja jatkuvuuden tuominen esiin on tärkeää.

– Tekniikan museo on tekniikan alan ja teollisuuden sekä alan osaamisen ja innovaatioiden valtakunnallinen erikoismuseo. Se on ainoa laatuaan Suomessa. Museolain määrittämä tehtävämme on tallentaa, tutkia, esittää ja välittää alan kulttuuriperintöä. Kokoelmat ja niiden kartuttaminen ja hoito ovat työmme perusta. Ilman alan kokoelmia ja tietovarantoja emme voi avata uusia näyttelyitä emmekä tuottaa uusia palvelusisältöjä, Mikkola avaa museon perustehtävää.

Kokoelmaesineiden valinta on vaativaa työtä: se vaikuttaa siihen, miten nykyaika nähdään tulevaisuudessa. Esineet osoittavat, mitä tallentamisen hetkellä on pidetty tärkeänä ja arvokkaana.

– Se, mitä esineitä näyttelyyn valitaan, jäsentää ihmisten käsitystä historiasta, elämästä ja yhteiskunnasta. Näyttelyt ovat yksi tapa kertoa ja sanoittaa historiaa. Historia on aina ihmisten tekemien valintojen tulosta, Linna pohtii.

Kokoelmakaan ei ole vain joukko staattisia esineitä, vaan kokoelmia voi järjestää niin, että niissä painottuvat eri tarinat ja näkökulmat. Museot eivät ainoastaan tallenna esineitä vaan ennen kaikkea
tarjoavat kontekstitietoa niistä. Jos kontekstia ja tarinaa ei ole, esineen arvoa ja merkitystä voi olla vaikeampi ymmärtää.

– Työmme ei ole missään nimessä tehty. Meillä on myös tulevaisuudessa rooli siinä, miten tekniikka ymmärretään ja mitä siitä kerrotaan, Linna sanoo.

 


Faktoja 50-vuotiaasta Tekniikan museosta

  • Päätös museon perustamisesta tehtiin vuonna 1969, mutta pohjatyötä oli tehty jo kauan ennen sitä. Perustamista oli käsitelty mm. kaupunginvaltuuston kokouksissa useamman vuoden ajan.
  • Myös kokoelmia oli kerätty jo aiemmin. Muun muassa Suomen ensimmäinen tietokone Esko lahjoitettiin kokoelmiin jo ennen kuin museosta oli tietoakaan.
  • Tilat museolle löytyivät Helsingin vanhasta vesilaitoksesta. Vesilaitosta oltiin poistamassa käytöstä mm. siksi, että se jäi Lahden uuden moottoritien väärälle puolelle.
  • Yksi syy siihen, että vesilaitos muutettiin museoksi, oli sosiaaliset verkostot: silloinen vesilaitoksen johtaja Eino Kajaste oli yksi vapaaehtoisista, jotka kannattivat Tekniikan museon perustamista.
  • Perustavia taustayhteisöjä olivat mm. teollisuus- ja insinöörijärjestöt, jotka ovat edelleen keskeisiä Tekniikan museon sidosryhmiä.
  • Alussa museon toiminta perustui pitkälti vapaaehtoisuuteen ja talkootoimintaan. Vasta vuonna 1983 museossa alkoi työskennellä museoammattilaisia. Etenkin toiminnan alkuvaiheessa museon toiminnassa korostui insinöörien näkökulma sekä sen myötä teknologisen kehityksen kaari.
  • Ensimmäinen näyttely avattiin yleisölle kesäksi 1972. Se esitteli sähköä ja sähkölaitteita.
  • Alkuaikoina museossa oli joitakin tuhansia vuosittaista kävijää. Nykyään kävijöitä on noin 40 000.

Blogikirjoituksen kirjoittivat Trafiikki-museoiden viestintäkonsultit Laura Niemi ja Nina Finell. Blogi-kirjoitus julkaistaan lyhennettynä versiona myös Trafiikki-museoiden Yhteyksiä-blogissa.

Mainokset