Työhönvalmennuksessa Tekniikan museolla

 Hei! Olen Laura Myllyviita ja olen Tekniikan museolla viestinnän työhönvalmennuksessa. Teen harjoittelua kolme päivää viikossa ja tulen olemaan museolla kesän alkuun asti. Kirjoitan tässä blogitekstissä kokemuksistani työhönvalmennukseni alussa.

Laura Myllyviita poseeraa kännyköiden kanssa.

 

Olin ollut Kelan kustantamassa työllistymispalvelussa puolisen vuotta, kun tulin Tekniikan museolle. Minulla on lähihoitajan koulutus, mutta en kykene enää tätä työtä tekemään, joten minun on pitänyt etsiä itselleni uusi ala. Tulin tekemään Tekniikan museolle viestintätehtäviä, vaikka minulla ei ollut aiempaa koulutusta tai työkokemusta museoalalta tai tekniikan alalta, ja viestinnästäkin vain muutaman kuukauden verran aiemmasta työkokeilusta.

Minun tuli hakea työhönvalmennuspaikkani itse, mutta minulla oli myös kontaktihenkilö, jolta sai apua paikan etsinnässä. Työntekijäni oli se, joka tuli ajatelleeksi, että museoissa tehdään myös paljon viestintätehtäviä, ja ehdotti että hakisin viestinnän harjoitteluun museoon. Selvitin itse, mitä kaikkia museoita Helsingissä on, ja lähetin sähköpostia niistä useampaan. Pääsin työhaastatteluun muutamaan museoon, mutta Tekniikan museo tuntui vaihtoehdoista itselleni sopivimmalta. He olivat halukkaita ottamaan minut työhönvalmennukseen, joten kirjoitimme sopimuksen ja aloitin työhönvalmennukseni joulukuussa 2018.

Minulla ei ollut juurikaan ennakkokäsitystä Tekniikan museosta. En ollut itse koskaan museossa käynyt, vaikka olin tietoinen sen olemassaolosta. Heti ensimmäisenä työpäivänäni sainkin tutkia museon nykyisiä näyttelyitä ja kokea pienen järkytyksen siinä sivussa. Museo-sana tuo itselleni mieleen vanhat asiat, museoihinhan laitetaan vuosikymmeniä ja vuosisatoja vanhoja esineitä ja taidetta. Tämä mielikuvani muuttui hyvin nopeasti, kun eräässä näyttelyvitriinissä minua odotti pieni erä kännyköitä, joista useampi minulla on ollut itselläni käytössä. Minähän olen vasta vähän yli kolmekymmentä? Enhän minä ole mikään museoesine? Mutta tässä mielessä museot eroavat nykyään vanhoista mielikuvista, koska näyttelyesineisiin kuuluu myös tänä päivänäkin käytössä olevia esineitä. Ja tekniikka edistyy hurjaa vauhtia, tänään uusi voi olla jo ensi viikolla vanha.

Muutos näyttelyssä esillä oleva moderni olohuone
Muutos näyttelyssä olohuoneita eri vuosikymmeniltä, tässä nykyaikainen versio.

Pääsin ensimmäisenä työpäivänäni myös näkemään tiloja, joihin tavalliset museovieraat eivät pääse. Minut yllätti se määrä esineistöä, joka Tekniikan museolla on ihan jo Helsingissä sijaitsevissa museorakennuksissa, ja ennen kaikkea niiden alla kulkevissa käytävissä, joihin en haluaisi eksyä yksinäni pimeän aikaan. Museo siis omistaa huomattavasti suuremman määrän esineistöä, kuin mikä itse näyttelytilassa on nähtävissä.

Tekniikan museo on ollut työhönvalmennuspaikkana minulle uskomaton kokemus. Olen päässyt mukaan kaikenlaisiin työtehtäviin ja kokouksiin, ja jopa museon työntekijöiden pikkujouluihin. Olen nauttinut siitä, miten pääsen tekemään ihan kaikenlaista harjoittelussani. Tästä minulle kerrottiin jo, kun olin työhaastattelussa harjoittelua varten. Kaikki museolla ovat ottaneet minut vastaan todella ystävällisesti. En ole kokenut missään vaiheessa, että minun pitäisi jännittää, tai että minua pidettäisi huonona siksi, että en vielä tiedä kaikkea. Kaikkiin kysymyksiini vastataan ystävällisesti, ja minua opastetaan kaikissa tehtävissäni. Minua ei ole suljettu yksinäni mihinkään koppiin tekemään töitä itsekseni, vaan olen päässyt oikeasti mukaan työyhteisöön. Pidän sitä merkittävänä tekijänä työhönvalmennukseni onnistumiselle.

Viestinnän kannalta olennaisia asioita tänä vuonna ovat Tekniikan museon juhlavuosi, kun museo täyttää 50 vuotta, ja uusi näyttely, joka ollaan avaamassa tänä vuonna. Minut yllättikin, kun sain tietää, kuinka pitkään tällaista uutta näyttelyä suunnitellaan, ja mitä kaikkea sen toteutukseen oikeasti kuuluu. Museomaailmassa tehdään paljon enemmän taustatyötä, kuin mitä tavallinen museossa kävijä tulee koskaan ajatelleeksi. Tämä työhönvalmennus on myös lisännyt omaa innostustani museokulttuuriin yleensäkin. Sain joululahjaksi museokortin, joten pääsen nyt näkemään monia muitakin museoita, ja ymmärrän niitä paremmin työkokemukseni myötä.

Pinssissä lukee Laura Myllyviita Viestinnän harjoittelija.
Pääsin tekemään työntekijöille uudet pinssit, itseni mukaanlukien.

 

Laura

Mainokset