Tuotekehittäjäksi pätevöitymässä

Reilu vuosi sitten keväällä Suomen Museoliitto mainosti Museoposti-tiedotuslistalla museoalan organisaation tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä toimiville henkilöille soveltuvaa täydennyskoulutusta; yhdessä Edupolin kanssa toteutettavaa Tuotekehitystyön erikoisammattitutkintoa.

Tutkintokuvauksen mukaan Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon suorittaneen oletetaan osaavan kehittää ja uudistaa oman ammattialansa tuotteita, palveluja tai toimintamalleja. Hänen erityisosaamistaan ovat prosessien vaiheistaminen, asiakaslähtöinen tuotteistaminen ja palvelumuotoilu; taito ottaa rohkeasti käyttöön uusia välineitä ja menetelmiä, tehdä nopeita ja ketteriä kehittämisen kokeiluja sekä työskennellä tuloksellisesti kehittämistiimin osana. Ajatellaanpa tuotekehitystyön tutkinnon suorittaneen jopa toimivan innovaattorina omassa organisaatiossaan!

Koska museolehtorina vastaan hyvin pitkälti museomme koululais- ja yleisöpalveluiden ja tapahtumien suunnittelusta ja kehittämisestä, laitoin välittömästi hakupaperit vetämään, ja pääsinkin mukaan ammattitutkinto-opiskelijoiden museaaliseen joukkoon. Kaikki tutkintosuoritteet tulivat suoritetuiksi juhannusviikolla ja todistus tutkinnon suorittamisesta odottelee parhaillaan kirjattuna kirjeenä noutoa lähipostissa (mistä saattaakin muodostua tutkinnon suorittamisen haastavin tehtävä!)


Miksi lähdin opiskelemaan?

Lähtökohtaisestihan opiskelu on aina kiinnostavaa. Maisteriopintojen ja erinäisten avoimessa yliopistossa työn ohessa suoritettujen opintojen jälkeen tuntui, että voisin vaihteeksi kokeilla, mitä ammatillisen koulutuksen puolella on tarjottavana. Yleisemmällä tasolla taas museoiden toiminta- ja rahoitusympäristössä tapahtuvat muutokset väkisinkin vaativat päivittämään omia taitoja ja valmiuksia ideoida uudenlaisia, asiakaslähtöisempiä palveluita. Lisäksi 15 vuoden työuran jälkeen on ehkä jo ihan hyvä herätellä itseään ja miettiä, olisiko joitakin asioita ehkä syytä tehdä toisella tapaa!

Tutkinnon suorittaminen omien työtehtävien ohessa tuntui järjelliseltä urakalta, koska suorituksia pystyi kerryttämään omassa tahdissa omia työtehtäviä näyttötutkintoportfolioon dokumentoimalla. Motivoivalta tuntui myös se, että tutkinnon lähtökohtana oli em. syystä todella oman organisaation toiminnan ja omien työvalmiuksien kehittäminen ilman päälleliimattuja, ylimääräisiä tehtäviä.

Positiivinen puoli opinnoissa oli myös se, että tutkinnon opiskelu oli käytännössä joustavaa ja lähiopetuskertoihin saattoi aina osallistua myös verkon välityksellä – tämä mahdollisti sen, ettei opintoihin ja luentopaikalle matkustamiseen mennyt kokonaisia työpäiviä. Apua ja tukea olisi Edupolin puolesta myös ollut tarvittaessa tarjolla yliopistokoneistosta kertaalleen ulos pullahtaneen näkökulmasta suorastaan uskomattoman paljon.


Mitä opiskelu käytännössä vaati?

Museoliitto toteutti tuotekehitystyön koulutuksen oppisopimuskoulutuksena yhteistyössä Itä-Uudenmaan oppisopimustoimiston kanssa. Tutkintokokonaisuus muodostui yhdestä pakollisesta osasta (proaktiivinen kehittäminen) ja kahdesta valinnaisesta osasta. Valinnaiseksi tutkinnon osiksi voi valitsin tuotteistamisen ja palvelumuotoilun tuotekehitystyössä.

Aikaa tutkinnon suorittamiseen oli käytettävissä noin puolitoista vuotta. Lähiopetusta oli päivän verran kuukaudessa loma-aikoja lukuunottamatta ja lähiopetukseen saattoi osallistua myös verkon välityksellä. Lähiopetuskertojen ohella työaikaa täytyi jyvittää myös erilaisten harjoitustehtävien tekemiseen, omaehtoiseen tiedonhakuun ja omien työsuoritusten kirjaamiseen tutkintosuoritusten vaatimaan portfoliomuotoon.

PhotoGrid_1530603637641
Tyypilliset luentomuistiinpanot: kaavioita, häkkyröitä ja ”mitähän mä oikein ajattelin..?”

Edupolin ohjaajan ohella opintojen suorittamiseen tarvittiin työpaikkaohjaajaa, joksi museon puolesta nimettiin elämys- ja oppimispäällikkömme. Hänen kanssaan kävimme kunkin opintokokonaisuuden valmistuttua lävitse tutkintosuorituksiani ja tarkastelimme, kuinka opintojen yhteydessä syntyneitä tuotteita ja kokeiltuja menetelmiä voisimme omassa organisaatiossa jatkossa hyödyntää.


Mitä sitten opin?

Monet opintokokonaisuuksissa käsitellyt teemat kuuluvat jo entuudestaan enemmän tai vähemmän luontevasti työnkuvaani: toteutan jatkuvasti työssäni tuotekehitysprosesseja palvelun tai tapahtuman ideoinnista ja suunnittelusta yleisöviestinnän ja markkinoinnin kautta palvelun/tapahtuman läpivientiin, seurantaan ja kehitykseen. Teen tapahtumissa ja hankkeissa yhteistyötä erilaisten verkostojen ja sidosryhmien kanssa ja saan sitä kautta tietoa ja uusia ideoita museon palveluiden kehittämiseen. Samoin seuraan aktiivisesti sosiaalisia medioita ja niissä toimivia tekniikan, tieteen ja teknologiakasvatuksen alojen edustajia, sekä alojen kehitystä ja keskustelua. Ja asiakasrajapinnassa toimittaessa museon strategiset painopisteet tietenkin ovat väkisinkin näkyvissä ja mukana kaikessa toiminnan suunnittelussa.

Palvelukehittämisen modulaarisuus ja erityisesti tuotekehityksen prosessi ja sen eri vaiheet, sekä palvelutuotteiden kustannusrakenteiden ymmärtäminen ja seuraaminen kuuluvat nekin itsestään selvästi työnkuvaani: opintojen aikana niitä kuitenkin tuli tavallista enemmän kirjoitettua auki, mikä helpotti oman työn aikatauluttamista ja hahmottamista. Tutkintosuoritteita tehdessäni myös perehdyin aiempaa enemmän kilpailijoiden vastaaviin palveluihin ja mietin palveluiden markkinointia ja kohdentamista, jotta omat palvelutuotteemme erottuisivat edukseen suhteessa kilpailijoiden palveluihin.

Kuten kaikissa aikuisopinnoissa, vastuu siitä, mitä tutkinnosta lopulta saa ja ottaa irti on hyvin pitkälti itsellä. Pelkästä lähiopetuksesta ei välttämättä yksistään opi hirvittävästi uutta, mutta ainakin omalla kohdallani luentokerrat toimivat katalysaattorina tiedonhankinnalle ja aiempaa syvällisemmälle paneutumiselle. Opintokokonaisuuksia työstäessäni koinkin hyödyllisenä erilaisten harjoitustehtävien tekemisen ja omaksutun tiedon soveltamisen käsillä oleviin työtehtäviin.

Opintokokonaisuuksia suorittaessani tein työtehtävistäni ja suunnittelemistani tapahtumista ja palveluista erilaisia kaavioita ja malleja: kehitin museon asiakaspersoonia, tein asiakasprofilointia ja sidosryhmäkarttoja, mietin palvelun tuottamista modulaarisen tuotekehitysmallin mukaisesti, loin prosessikuvauksia, tein swot-analyyseja ja blue print -malleja, perehdyin asiakaskyselyihin ja seurantaan, aukikirjasin palvelumuotoiluprosesseja sekä käytin erilaisia liiketoimintamallikaaviota palveluiden osien hahmottamiseen – muun muassa!


Entä miten hyödynnän oppimaani jatkossa?

Luennoitsijoilta tuli lähiopetuspäivien luennoilla useita hyödyllisiä kirja- ja toolkit-vinkkejä, joita on helppo hyödyntää osana museopalveluiden kehittämistä jatkossakin. Käyttöön menevät ainakin This is service design doing -kirja, sekä leanservicecreation.comin valmiit menetelmäpohjat.

palvelumuotoilu_harjoituksia
Materiaaleja ja harjoitustehtäviä.

Myös eri luentokertojen harjoitustehtävät (asiakaspersoonat, palvelupolkujen rakentaminen, kohtaamispisteiden miettiminen, palvelumuotoilun työkalujen kartoittaminen) konkreettisen näyttelyesimerkin kautta olivat käytännönläheisiä ja hyödyllisiä. Ainakin osaa niistä tulen varmasti sopivan tilaisuuden tullen hyödyntämään jatkossakin: erityisesti palvelumuotoiluprosessia työstäessä näyttelykäynnin ja ohjatun näyttelykäynnin blueprintien tekeminen rinnakkain oli kiinnostavaa ja avasi konkreettisesti ja visuaalisesti asiakaskokemuksen puutteita. Olen myös jo ottanut arkikäyttöön joitain luennoitsijoiden vinkkaamia konkreettisia työvälineitä, joista erityisesti taitto-ohjelma Canva on osoittautunut kullanarvoiseksi.

Myös näyttelyssä toteuttamani asiakasseurannan aion ottaa toistekin käyttöön uusia palveluita jalkautettaessa: koululaisten reaktioiden ja toiminnan tarkkaileminen opasroolin ulkopuolelta on antoisaa ja kertoo paljon esimerkiksi näyttelykohdevalintojen ja palvelureitin onnistumisesta. Opintojen innoittamana pyrin  jatkossa myös raivaamaan enemmän aikaa kilpailijoiden palveluiden tarkastelemiseen osana oman organisaation palvelukehitysprosesseja.

cof
Laatimani koululaisseurantakaavakkeet ja mm. seurannan pohjalta tuotettu tehtävämateriaali tulevaksi syksyksi.

Kokonaisuudessaan koen saaneeni tuotekehitystyön opinnoista välineitä ajatteluun, palvelukokonaisuuksien rakenteen suunnitteluun ja työarjen parempaan hallintaan. Koen, että erilaisten menetelmien osin omaehtoinenkin kokeileminen on tuonut oman työn toteuttamiseen järjestelmällisyyttä ja selkeyttänyt kuvaa siitä, millaisista palikoista jokapäiväinen tuotekehitystyö rakentuu.


Marianna

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s