Museolöydöistä näyttelyyn – Anton Nordgrenin puisia kuvalaattoja esille

Kesäkuussa juhannuksen jälkeen (26.6.)  museossa avautuu pienoisnäyttely Anton Nordgrenin tekemistä puisista kuvalaatoista ja niiden merkityksestä lehtien kuvituksissa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Lehdissä kuvia julkaistiin vielä valokuvauksen yleistyttyäkin melko vähän, sillä kuvien tuottaminen painopinnaksi oli kallista, monivaiheista ja aikaavievää.

Näyttely perustuu Stig Nordgrenin tutkimukseen isoisänsä puupiirrostuotannosta ja se on Stig Nordgrenin ja Päivälehden museon käsikirjoittama. Näyttely oli esillä reilu vuosi sitten Päivälehden museossa, mutta esineet eli puiset kuvalaatat ovat Tekniikan museon kokoelmista

Tuottaja Riina Linna innostui näyttelyn myötä kyselemään tarkemminkin projektitutkija Emilia Västiltä kuvalaattojen taustoista ja museon graafisen teollisuuden kokoelmasta.

Nordgrenin kaivertama puulaatta valtiopäivien avajaisista Senaatintorilla 17.1.1888. Kuva julkaistiin Kyläkirjaston kuvalehdessä 28.2.1888. (Kuvalatta: Tekniikan museo. Kuva: Kyläkirjaston kuvalehti B-sarja 2/1888 (digi.kansalliskirjasto.fi) )

Tekniikan museolla on graafisen teollisuuden kokoelma, joka oli pääosiltaa esillä vuoteen 2010 asti. Minulla on näyttelystä omakohtaisia muistoja ja muistikuvia, mutta näitä kuvalaattoja en muista aikaisemmin nähneeni, vasta tämän pienoisnäyttelyn tiimoilta ne ovat tulleet tutuiksi. Siksi päätin kysyä projektitutkija Emilia Västiltä, että mitäs nämä kuvalaatat oikein ovat, kun ei ole oikein mitään muistikuvaa.

Riina: Emilia, mistä nämä puiset kuvalaatat ovat oikein Tekniikan museolle tulleet?

Emilia: Toistaiseksi asiasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta ainakin osa niistä liittyy Jyväskylässä toimineeseen Gummeruksen kirjapainoon. Laatat olivat vuosia museon kokoelmatilassa puulaatikkoon kerättynä ilman inventointinumeroa. Nordgrenin lisäksi niitä on myös muilta tekijöiltä, yhteensä noin 50 kappaletta.

Riina: Kuulinkin radiosta, että Forssan luonnonhistoriallisen museon kokoelmiin kuulunut hyönteiskokoelma on löydetty museon kätköistä vuosikymmenten jälkeen.  Onko tällaiset museolöydöt siis yleisiä? (Juttu hyönteiskokoelmasta https://yle.fi/uutiset/3-10209660, radion juttu 59 min kohdalta https://areena.yle.fi/1-4406179.)

Emilia: Kyllähän niitä on. Tekniikan museon alkutaipaleella kokoelmia kerrytettiin talkoovoimin alalta kuin alalta, eikä esineiden luettelointi aina edennyt samassa tahdissa kuin lahjoituksia otettiin vastaan. Aktiiviset talkoolaiset tekivät myös lahjoituksia itse. Alustavalla luettelointilomakkeella voi vaikkapa lukea “Pekka tietää”, mutta meillä ei ole tietoa siitä, kuka tämä Pekka mahtaa olla. Nykyään kokoelmat karttuvat harkitummin.

Riina: Mutta miten tällainen museolöytö käytännössä tehdään? Lähdetäänkö tarkoituksella ”löytöretkelle” vai törmätäänkö niihin vahingossa?

Emilia: Laatikosta pilkistäneet puiset laatat palasivat mieleeni muutama vuosi sitten, kun kuvalaatta-asiaa käsiteltiin Päivälehden museon luotsaamassa “Painavat kokoelmat” -työryhmässä. Siinä yhteydessä luetteloin osan kyseisistä laatoista ja työryhmän tapaamisessa tieto niistä saavutti vastaavanlaisia kokoelmia hallinnoivien museoiden asiantuntijat. Sain Jukka Kukkoselta Valokuvataiteen museosta vinkin, että laatoilla painettuja kuvia kannattaisi etsiä vuosina 1877-1918 ilmestyneestä Kyläkirjaston kuvalehdestä. Kansalliskirjaston digitoimia lehtiä selatessa osumia alkoi tulla ja näin ollen arkistomerkintä, joka liitti ainakin osan laatikon laatoista Gummerukseen, sai vahvistusta.

Päivälehden museon tutkija Markku Kuusela vinkkasi ksylografina toiminutta isoisäänsä tutkivalle Stig Nordgrenille, että Tekniikan museolta voisi löytyä kiinnostavaa esineistöä. Syynätessämme Stigin kanssa laattoja suurennuslasilla, Nordgrenin puumerkkejä löytyi kuin löytyikin. Se oli hieno hetki! “Painavat kokoelmat” työryhmän asiantuntemus ja verkostot olivat siis monin tavoin avainasemassa laattoihin liittyvän tiedon lisäämisessä.

Näille kuvalaatoille ei vielä ole löydetty painettua vastinetta. Ratkaisu tähänkin arvoitukseen saattaa selvitä Kansalliskirjaston digitoitujen aineistojen avulla. (kuvat: Tekniikan museo)

Riina: Onko tällainen museoiden yhteistyö yleistä?

Emilia: Kyllä. “Painavat kokoelmat” -työryhmän lisäksi olemme monessa mukana. TAKO tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkostossa on mukana yli sata suomalaista ammatillisesti hoidettua museota. Se edistää museoiden verkottumista, kokoelmien tuntemusta ja teemme yhdessä esimerkiksi nykydokumentointeja ajankohtaisista aiheista. Lisäksi teemme yhteistyötä museokokoelman luettelointiin ja julkaisemiseen liittyviin järjestelmiin ja palveluihin liittyen. Tekniikan museo kuuluu myös Trafiikki-museoyhdistykseen, joka kokoaa yhteen liikenne- ja viestintäalan kokoelmia hallinnoivia museoita. Tässä yhteistyössä on syntynyt esimerkiksi kokoelmia esitteleviä Minuutiksi museoonyoutubepätkiä.

Riina: Ovat kuvalaatat arvokkaita tai harvinaisia?

Emilia: Erilaisiin kuvanvalmistamisen menetelmiin liittyviä kuvalaattoja on museoiden kokoelmissa runsaasti ja niitä on harvoin luetteloitu yksittäistasolla, mutta tällaiset täyspuiset kuvalaatat ovat ymmärtääkseni museokokoelmissa harvinaisia. Museoissa puhutaan museoarvosta, joka on monen tekijän summa. Se että esineiden kontekstitiedot tunnetaan, avaa mahdollisuuksia niiden moninaisten merkitysten arvioimiseen. Usein tieto lisää esineiden museoarvoa tai tuo sen ikään kuin näkyväksi. Esimerkiksi näiden kuvalaattojen kohdalla voidaan tarkastella niiden yhteyttä tekijään, kuvanvalmistuksen vaiheisiin ja kehittymiseen, erilaisiin ammattikuntiin, Gummerukseen ja toisaalta vaikkapa suomalaisten aikakauslehtien ja median historiaan laajemmin.

Riina: Tuossa alussa mainitsinkin jo, että meillä Tekniikan museossa on graafisen teollisuuden kokoelma ja nämä puiset kuvalaatat ovat osa sitä. Mitä muuta siihen kokoelmaan kuuluu? 

Emilia: Esineitä on useita satoja. Kokoelmassa on kirjapainoissa ja sanomataloissa käytettyjä koneita, työvälineitä ja kalusteita liittyen mm. ladontaan, kuvanvalmistukseen, painoon ja sidontaan. Kaikenlaista löytyy minimaalisista kirjakkeista massiivisiin painokoneisiin, mutta käytännön syistä vaihtuviin näyttelyihin on helpompi saada esille pienesineistöä. Toistaiseksi kokoelmamme painottuu digitalisaatiota edeltävään aikaan ja erityisen merkittävänä voidaan pitää “Suomen Kirjapainomuseon väliaikaisen jaoston” keräämää kokoelman osaa. Museoajatus oli syntynyt jo 1800-luvun puolella ja esineistön kerääminen käynnistyi 1930-luvulla. 1970-luvun alussa ainakin osa kerätystä kokonaisuudesta siirrettiin Tekniikan museoon.

Riina: Kiitos Emilia kovasti, tämä juttutuokio ainakin lisäsi omaa oman museon kokoelmatuntemusta huomattavasti. Aika jännää tuo sinun työsi kyllä on!

Kuvan painokoneella painettiin 1970-luvulla museon omaa lehteä. Nykyisin kokoelmaesineet eivät ole käytössä. (kuva: Tekniikan museo)

Päivälehden museossa esillä ollutta näyttelykokonaisuutta on Tekniikan museossa täydennetty muutamilla pienehköillä esineillä graafisen teollisuuden kokoelmistamme. Puupiirros lehden kuvituksena – Anton Nordgrenin puupiirroksia vuosilta 1887-1905 on esillä Tekniikan museossa vuoden loppuun asti.

Näyttelyn teemaan liittyvät Painolaattoja ja -leimasimia -työpajat, joita järjestetään 1.-12.8. päivittäin tiistaista sunnuntaihin klo 12.00. Pajassa tutkitaan aitoja, historiallisia painolaattoja ja valmistetaan omat laatat tai leimasimet softismuovista. Työpaja on noin tunnin mittainen ja työpajamaksu on 5€. Paja soveltuu n. 7-10-vuotiaille. Lähtö työpajaan tapahtuu museon lipunmyynnistä. Mukaan mahtuu max. 20 lasta. Ei ennakkoilmoittautumista.

Kirjoittivat projektitutkija-Emilia ja tuottaja-Riina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s