Kirjan kannet kiinni!

Tekniikan museon näyttelyuudistus 2017 -museo aikuisten oppimisympäristönä –Erasmus+ -liikkuvuushankkeemme on lopulta raporttia ja asiakirjatarkastusta myöten suoritettu.

Uusia ideoita ja menetelmiä museon aikuiskävijöiden palvelemiseen lähdettiin tavoittelemaan Erasmus+ -hankkeen kautta, koska Tekniikan museon palvelut tavoittavat erittäin hyvin koululaiskävijät, mutta aikuisryhmät eivät vielä löydä museota toivotussa määrin. Hankkeemme tavoitteena oli käyttää vaihtokokemuksia apuna uusien palvelukonseptien kehittämisessä. Vaihtokokemusten ajateltiin palvelevan paitsi museon kehittämistarpeita, myös liikkeelle lähtijöiden omaa ammatillista osaamista.

Vaihtojaksoilta saadut, uudet kansainväliset kontaktit avaavat toivottavasti myös uusia mahdollisuuksia yhteistyönäyttelyille, näyttelyvaihdolle ja muille yleisötyöhankkeille. 

IMG_20170712_151733
Palvelulupaus?

Hankkeen aikana viisi elämys- ja oppimistiimin jäsentä matkusti Eurooppaan oppimaan muiden museoiden palvelukäytänteistä aikuisoppijoiden suhteen. Menetelmäksi oli määritelty job shadowing: varjostimme siis paikallisia museolehtoreita ja muita yleisötyön ammattilaisia näiden päivittäisissä töissä ja tarkastelimme toimintatapoja ja palvelusisältöjä ikäänkuin organisaation sisältä käsin.

Neljä matkaajaa lähti  britteihin ja yksi suuntasi Hollantiin. Pääkohteita olivat British Museum, National Museum of Scotland, ThinkTank Birmingham Science museum, Manchester Museum sekä Rijksmuseum. Näiden ohella liikkuvuusjaksojen aikana vierailtiin enemmän tai vähemmän virallisesti ainakin Victoria & Albert museumissa, Museum of Londonissa, National museum of Liverpoolissa, People´s History Museumissa, Science Museum NEMOssa ja Het Scheepvaartmuseumissa. Uusilta vaikutteilta ei siis ainakaan tällä museomäärällä voitu välttyä!

Näyttelyiden ja palveluiden tarkastelu, uusien teknologioiden hyödyntäminen ja niihin liittyvät haasteet, aikuisten haastaminen aktiiviseen kävijyyteen erilaisten pedagogisten menetelmien avulla, vapaaehtoistyöntekijöiden rooli sekä koko museon palvelukonseptin kehittäminen ovat teemoja, joihin job shadowing -jaksoilla paneuduttiin. Vastaanottavat organisaatiot pyrittiin valitsemaan näiden painopistealueiden näkökulmista.

Monet vastaanottavista museoista tunnetaan museokentällä innovatiivisita palveluistaan ja näyttelyistään, edelläkävijyydestään esim. it-teknologian alalla tai ne ovat olleet erilaisten pedagogisten materiaalien tai suurten muutosprosessien läpikäymisen myötä viime vuosina esillä erilaisissa museoalan seminaareissa ja foorumeissa.  Kaikilla vastaanottavilla museoilla on lisäksi vahva osaaminen erityisesti perhekävijöille suunnattujen palveluiden tuottamisessa.

Mitä opittiin?

Liikkuvuusjaksojen näkökulmat valittiin etukäteen osallistujien oman toimenkuvan, osaamisen ja omien ammatillisten kehitystoiveiden mukaisesti niin, että ne samalla palvelivat laajemmin museon kehittämistarpeita. Valmiiksi mietityt näkökulmat helpottivat liikkuvuusjaksolla fokusointia ja korostivat kunkin liikkujan vahvuuksia.

Liikkujien ammattiosaamiselle oli hyödyllistä myös huomata, kuinka esim. monet toimintatavat tai käytössä olevat sovellukset ovat samoja maasta riippumatta. Toiminnan suunnittelua sanelevat samat mekanismit (kohderyhmien tarpeet, palaute, vuodenkierto, strategia, resurssit, palveluiden elinkaari) ja monet palvelutyypit ja käytetyt menetelmät (opastetut kierrokset, toiminnallisuus, draama, työpajat, mediapajat) ovat hyvin samantyyppisiä.

IMG_20170510_154741
Kukin liikkuja katseli kohdemuseotaan omien ammattilinssiensä läpi.

Liikkujiemme kokemusten mukaan meillä Suomessa ollaan jopa joitain job shadowing -kohteitamme edellä näyttely- ja kokoelmalähtöisessä työskentelyssä. Meillä palvelutyöskentely lähtee aina omista esineistä, sisällöistä ja tarinoista. Osin eroja näkyy myös mobiili- ja AR-tekniikan yleisökäytössä, joista meillä on jo varsin hyvää kokemusta.

Elämys- ja oppimisympäristöyksikön tasolla liikkuvuudet toivat museon asiakaspalvelun kehittämiseen uusia näkökulmia ja ideoita. Uusia ideoita saatiin paitsi palveluiden ja tapahtumien sisältöihin ja menetelmiin, myös näyttely-ympäristön ja sisältöjen asiakaslähtöiseen kehittämiseen. Konkreettisimpia ideoita olivat palvelukoordinaattorimme liikkuvuusjaksoltaan tuomat, koodaamiseen, lisättyyn todellisuuteen ja pelillistämiseen sekä sosiaalisen median käyttöön osana museopalveluita liittyvät palvelu- ja kehitysideat. Näistä koodaaminen tulee näkymään toiminnallisena kohteena tulevassa perusnäyttelyssä ja sosiaalisen median käyttöä osana palvelua on jo treenattu omien videoiden kuvaamiseen ja jakamisen hyviin käytäntöihin keskittyvän Mediatarinat jakoon -työpajan kehittämisessä.

Ennakko-oletus oli, että eurooppalaisissa museoissa aikuiset olisi kävijäryhmänä huomioitu monipuolisemmin, mutta liikkuvuusjaksot osoittivat, että pääosin aikuiset nähdään ns. perhekävijöinä. Aikuis- ja yritysryhmiä sen sijaan ei erityisesti huomioida museopalveluiden kentällä. Aikuisille suunnatut palvelut ovat lähinnä hosting- ja tilapalveluita, perinteisiä opastuksia tai “museojäsenyyksiä”. Aikuisten rooli museopalveluiden käyttäjänä on osallistuminen toimintaan yksittäisenä kävijänä tai yhdessä perheen kanssa. Tässä roolissa heille on tarjolla palveluita laidasta laitaan: asiantuntijaluentoja, opastuksia ja työpajoja, keskustelutilaisuuksia, työnäytöksiä, kokoelmiin tutustumista, tapahtumapäiviä…

Liikkuvuusjaksoilta saatiinkin runsaasti materiaalia nimenomaan museon perhekävijöille suunnatun toiminnan kehittämiseen, mikä tulee jatkossa näkymään mm. entistä monipuolisempina tapahtumapäivinä, yhteistyökumppanien perhepäivinä, työpajasisältöinä ja toiminnallisina näyttelyopastuksina.

Huomiota liikkuvuusjaksoilla erityisesti briteissä herätti myös vapaaehtoistyöntekijöiden monipuolinen ja sitoutunut rooli museotyössä. Vapaaehtoisten toiveet huomioidaan ja heille viestitään aktiivisesti, kuinka tärkeää heidän tekemänsä työ on. Aikuiskävijät voidaan siis nähdä museokontekstissa paitsi “oppijoina” ja passiivisina kävijöinä, myös sisällöntuottajina ja museotyöhön aktiivisesti osallistuvina asiantuntijoina!

Vahvistusta saatiin myös sille ajatukselle, ettei aikuispalveluita suunniteltaessa ole aina tarpeen keksiä pyörää uudelleen: monista alunperin koululaisille suunnitelluista palveluista on jalostettavissa myös aikuisryhmille ja perhetapahtumiin soveltuvia versioita.  

IMG_20170510_123017
Idealamppu?

Tekniikan museon näyttelyuudistusprosessi on vielä kesken, mutta liikkuvuushankkeen aikana on jo edelleenkehitetty museon aikuispalvelukonsepteja. Kehitystyö jatkuu saatujen kokemusten pohjalta.

Kompastuskiviä matkalla..?

Alunperin vuoden mittaiseksi suunniteltu hanke vei rahoituksen myöntämisestä tähän bloggaukseen lopulta melko tarkkaan kaksi vuotta. Hankkeen aikana Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO (joka rahoituksemme alunperin myönsi) ja Opetushallitus ennättivät yhdistyä uudeksi virastoksi Opetushallitus-nimen alle, museon oma organisaatio kävi läpi muutosprosessin (palvelutiimi ja näyttelytiimi yhdistyivät elämys- ja oppimistiimiksi), uuden näyttelyn intensiivinen rakennustyö vei resursseja, henkilöitä vaihtui niin meillä kuin Opetushallituksen päässäkin ja raportointikäytännötkin ennättivät hieman muuttua. Kaikki nämä muutostekijät vaikuttivat osaltaan hankkeen venymiseen ja aiheuttivat ylimääräistä päänvaivaa: hankkeelle jouduttiin mm. matkan varrella anomaan vuoden verran jatkoaikaa ja yhden liikkuvuuden painopistettä jouduttiin muuttamaan.

Liikkuvuusjaksojen kuluessa huomattiin myös, että koulumuotoisen opettamisen kehittämiseen suunnatut liikkuvuusjaksot ja niiden sisältöedellytykset olivat osin vaikeasti taivutettavissa museo-oppimisen kontekstiin. Job shadowing -jaksoihin on museo-oppimisen näyttely-ympäristöön sidotun luonteen vuoksi sisällytettävä kontaktihenkilön työn seuraamisen ohella myös aikaa perehtyä näyttelyihin ja toimintaympäristöön, muutoin oppimiskokemus jää vaillinaiseksi.

Samoin todettiin, että museoiden mahdollisuus vastaanottaa Erasmus+ -liikkuvuusavustusta on vielä sekä suomalaisella että eurooppalaisella museokentällä ilmeisen tuntematon. Tekniikan museon liikkuvuushanke on herättänyt runsaasti kiinnostusta museoiden näyttely- ja oppimistoiminnan parissa puuhaavien keskuudessa. Myös vastaanottavissa eurooppalaisissa museoissa osoitettiin kiinnostusta job shadowing -mahdollisuutta kohtaan. Olemmekin hankkeen puitteissa tehneet arvokasta työtä myös Erasmus+ -hankkeiden sanansaattajina!

Suosittelemmeko?

Mikäpä jottei. Jos siis suunnittelet Erasmus+ -liikkuvuusrahoituksen hakua, varaudu…

  • idea-, tieto- ja konseptivyöryyn, josta voit koettaa poimia omaan toimintaympäristöösi soveltuvimmat
  • saamaan uusia kontakteja, joista voi olla myöhemmin hyötyä esim. tiedonvaihdon tai näyttelyprojektien merkeissä
  • siihen, että liikkuvuushanke ja sen järjestelyt kiinnostavat kollegoita virallisesti ja epävirallisesti
  • kasvattamaan ammatillista itsetuntoasi huomaamalla, että suomalaisella museopedakentällä ei (ehkä ainaista resurssipulaa lukuunottamatta) ole mitään hävettävää eurooppalaiseen verrattuna
  • siihen, että ulkomaisten kontaktien eteen on nähtävä vaivaa ja varattava aikaa
  • siihen, että jo saadut kontaktit saattavat peruuntua viime tipassa, kontaktihenkilöt voivat sairastua tai joutua päivän varoitusajalla muihin työtehtäviin, aikataulut voivat muuttua, kohteet osoittautua joksikin muuksi kuin kuviteltiin.. Laadi siis plan B!
  • varaa aikaa ohjeiden ja kapulakielisten lomakkeiden lukemiseen, ymmärtämiseen ja täyttämiseen sekä Mobility toolin haltuunottoon. Prosessi on opettavainen!
  • varaudu force majoure -tapaukseen: mikäli liikkuvuusjakso esim. sairastapauksen vuoksi peruuntuu, kustannukset menevät museon omaan piikkiin. Vakuutukset kannattaa siis myös tsekata kuntoon jo ennakkoon!
  • siihen, että koulumaailmaan suunnitellut ja suunnatut job shadowing -jaksot eivät välttämättä ole eurooppalaisella museokentällä tuttuja asioita – varaudu siis heti kättelyssä selittämään mistä on kyse!
  • mahdolliseen asiakirjatarkastukseen: ota talteen kaikki kuitit ja matkaliput boarding passien kantoja myöten, muista läsnäolotodistukset ja kokoa kaikki valmiiksi kansioon, jottei tarvitse panikoida kun arpaonni loppuraportoinnin jälkeen osuu kohdalle.

Tämän hankkeen osalta siis, erästä tuttua leikkiä lainaten:  kaikki nimet kirjoissa ja kirjan kannet kiinni!

 

Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s