Museoiden yön terveiset

Terveisiä lauantaisesta museoiden yöstä!

IMG_20160427_120040

Tapahtumaa voitaneen kutsua onnistuneeksi. 🙂

IMG_20160514_201940

Erityisesti kummituskierrokset olivat jälleen suosittuja: kellarissa museon kummitusta kävi tapaamassa peräti viitisenkymmentä lasta. Kierroksilla oli kivaa ja jännää (joidenkin mielstä tosin turhankin jännää), ja parhaimmillaan osallistujia oli vaikea saada kellarista pois: ”Mä voisin jäädä tänne.”

Kuten arvata saattoi, museon kummituksella (jossa tunnetusti on paljonkin hajamielisen professorin vikaa) oli jälleen jotakin hukassa. Museolehtori kompastui jo edellisviikolla kellarin ovella kummituksen aarrearkkuun, mutta uskaltautui kurkistamaan lootan sisään vasta Museoiden yönä rohkeiden lasten avustuksella.  Arkkuun oli päätynyt työkaluja, sisälmyssaippuaa, kahvipannu ja teräsmuki, levypuhelimen valintalevy, kynttilä, postikortteja jotka esittelivät vanhoja liikennevälineitä (polkupyöriä ja zeppeliinin!) sekä kummituksen (toivottavasti puhdas) kangasnenäliina.

Melko arkinen aarre! Kellarissa kummitukselta kyseltäessä aarre paljastuikin aikakapseliksi: kummitus oli halunnut dokumentoida omaa elämäänsä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Koska nykydokumentointi on päivän sana, oli aaveella modernina otuksena haaveena saada kootuksi samantyyppinen kapseli myös nykyesineistä. Se olikin jo valmistellut kapselia, mutta hukannut kokoamansa (luvalla sanoen: pihistämänsä!) esineet pitkin kokoelmakellaria. Onneksi sillä sentään oli kellarista summittainen kartta (jota se tietenkään ei kellarin pimeydessä nähnyt lukea), jonka avulla lapset saattoivat paikallistaa kadonneet objektit.

Siellähän ne olivat, kokoelmahyllyillä: lukitusta arkistokaapista mystisesti hävinnyt bussikortti, kannu ja termosmuki henkilökunnan kahvihuoneesta, siivouskomeron mäntysuopaputeli ja kumihansikas, museolehtorin pöydältä itsestään kadonnut tabletti (johon oli ilmestynyt melko monta kummitusselfietä!), museon hukkuneet jouluvalot…


Lasten avustuksella tavarat löydettiin ja nykyaikakapseli saatiin kasaan. Museon henkilökunta tosin toivoo vielä joskus näkevänsä esineet entisillä paikoillaan..

Kummituskierrosten ohella museoiden yössä pääsi tutustumaan radiotyöhön Metropolian opiskelijoiden pop up-Kaupunkiradion myötä, kokeilemaan kummituksen kuvasuunnistusta ja varjoteatterin tekoa, sekä rakentamaan legopajassa kuvia museon kummituksesta. Ihan kaikista työpajassa valmistuneista kummitustaideteoksista emme ehkä ennättäneet saada kuvaa, mutta hienoja töitä siellä syntyi! Kummitus on kuviinsa oikein tyytyväinen.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Taisipa joku ennättää tehdä pienoismallin kummituksen kellaristakin!?

kellari

Illan huipennuksena lapset pääsivät vielä etsimään kummitusta pimennetystä näyttelytilasta. Lopulta hyvin piiloutunut kummitus löytyi (kohtalaisen kirkunan säestämänä) ja vuoden 2016 Museoiden yö päästiin laittamaan kauniiseen pakettiin.

Palaamme asiaan jälleen ensi vuonna, jolloin vietetään vuosijuhlaa: Museoiden yö järjestetään meillä viidettä kertaa ja maailmalaajuisesti kahdennettakymmenettä kertaa. Beware!

Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s