Voimalamuseomuistoja

 

Päänäyttelyrakennusten lisäksi Tekniikan museoon kuuluu kolme Suomen varhaisinta vedenpuhdistustoimintaa esittelevää rakennusta. Rakennuksista kaksi, vedenpuhdistuslaitoksen omavaraisuutta sähköntuotannossa valottavat Voimalamuseon rakennukset, avataan perinteisesti kesäkaudeksi  sunnuntaina 17.4.  IceBreak –tapahtuman yhteydessä.

IMG_20160413_082333
Talvinen näkymä Vanhankaupunginlahdelle.

Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että yleisö pääsee taas pitkän talven jälkeen tutustumaan vesivoimalaan ja höyryvoimalaan.

Jos hyvä tuuri käy, on vesivoimalan kellarissa iso musta metallinen laite, joka humisee sähköä tälläkin hetkellä. Generaattorin tuijottaminen on suorastaan rauhoittavaa ja minä yritän monesti nähdä sen sähköätuottavan magneettikentängeneraattorin ympärillä. Eihän se tietenkään siinä näy, mutta kirjailija Terry Pratchettiä lainatakseni asiat eivät lakkaa olemasta maagisia, vaikka tiedätkin miten ne toimivat.

Voimalamuseon ollessa auki kesällä saimme erikoisen museovieraan turhan pitkälle vierailulle. Pulu-parka oli päässyt livahtamaan sisään ja lensi turvaan museovalvojaa korkean katon rajaan. Sieltä sitä yritettiin houkutella alas jos jonkinmoisilla herkuilla ja pelättiin sen tuupertuvan sinne korkealle. Yöllä se oli käynyt levittelemässä roskiksen ja sulkia pitkin poikin pumppuhuonetta, mutta päiväsaikaan se pysytteli visusti käden ulottumattomissa. Ovea pidettiin sepposen selällään, jotta lintu tajuaisi lentää ulos, mutta loppujen lopuksi paikalle jouduttiin kutsumaan eläinpelastusyksikkö.

Saiko pulu vierailunsa aikana selvitettyä mitä ainetta mekaanisten pumppujen hammasrattaat oikein ovat, se ei meille koskaan selviä.

Voimalamuseo osaa toisinaan olla aika pelottava paikka. Kellarin yksi ovista ei aukea kokonaan ja aina illan päätteeksi kierrosta tehdessäni mietin, kuka siellä oven takana tänään lymyilee. Ei siellä kukaan vielä ole koskaan ollut, mutta jonain päivänä siellä vielä joku työkavereista on kujeet mielessä, joten paras olla varovainen.

Eräs pieni poika taas oli kovin innostunut historiasta, mutta ei ollenkaan ajatuksesta mennä kellariin. Yritin häntä rohkaista menemällä itse edeltä ja sanomalla, ettei täällä alhaalla ole muita mörköjä kuin minä. Kumma juttu, mutta se ei toiminutkaan kannustimena. Loppujen lopuksi porras portaalta uskaltauduimme alakertaan ja generaattorin ihailu laannutti pelkoja.

Vieraille en uskalla tätä tehdä, mutta jos joku tuttu tulee höyryvoimalaa ihastelemaan, vien hänet uunin vierestä löytyvää tuuletuskäytävää pitkin uunin taakse. Siellä on pilkkopimeä tunneli, joka voisi jatkua aina manalaan asti ja siksi aivan loistava säikyttelypaikka. Varsinkin sellaiselle museontyöntekijänlurjukselle, joka tietää tunnelin olevan vain muutaman metrin pituinen.

Höyryvoimalassa on opastuksen kannalta todella haasteellinen akustiikka, mutta laulamiseen se on aivan mieletön. Jos siis joskus kuulet kaikuvia sointuja Voimalamuseosta, se ei ole museon kummitus, vaan joku työntekijöistä joka kuvittelee olevansa yksin äänenavausharjoituksissa.

IMG_20160413_082301
Sinitaivas Vesivoimalan yllä.

Kauniina kesäpäivinä saatan livahtaa raikkaan viil… jäätävän kylmästä museosta pihalle paistattelemaan päivää penkillä istuen. Miten se onkin, että taivas tuntuu olevan sinisimmillään juuri Voimalamuseon yläpuolella.

Mirkka

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s